Kesäpostaus 2019 – paner vartaita, couscous-salaattia

Yleensä olen kesällä postannut possua, mutta kun talossa on kaksi kasvissyöjää, niin postataanpas muuta.

Nyt on kyllä myös juhla, kun tänään toimitettiin toisen suomalaisen Pyhän, Johannes Sonkajarantalaisen Pyhien joukkoon liittämisen jumalanpalvelukset. Pääsin eilen osallistumaan hänen teloituspaikalla toimitettuun panihidaan, mutta liturgiaan en tänään valitettavasti päässyt. Tästä uudesta Pyhästä voitte lukea lisää täältä.Kesä on kylmä ja koiran kanssa sai tehdä aamulenkin toppatakissa. Niinpä vain iltapäivällä koira ja tytöt ui! Ja hytisten rakas tuolla nyt ulkona grillaa.

Paneer vartaat

Kaupasta saa nykyään Apetinan paneer juustoa, siis sitä ihanaa mitä intialaisessa palak paneerissa on. Meidän vartaan marinadi on yksinkertaistettu mukaelma Marianne Kiskolan kirjasta Kasvisruokia Aasiasta. Tarvitset n. 100g juustoa pääruuaksi, 50g lisukkeeksi / syöjä. Marinadi on n. 200g annokseen. Raasta limen kuori ja purista mehu. Lisää 0,5dl oliiviöljyä. Raasta 2rkl inkivääriraastetta ja lisää. Samoin sekaan menee silputtu vajaa punainen chilipalko. Vähän suolaa myös. Sekoita ja pyöritä juustopalat marinadissa. Grillaamisen jälkeen, voi marinadia lisäillä lautasella maun mukaan juuston kaveriksi. Ja olihan meillä kasvisvartaita ja souvlakia myös.

Couscous-salaatti

Tämä couscous-salaatti on saanut makunsa Pohjois-Afrikasta. Keitä valmiiksi 2dl annos couscousta (neljälle). Anna jäähtyä. Pilko 1 punasipuli pieneksi ja punainen paprika. Kuullota pannulla oliiviöljyssä, mutta älä ruskista. Mausta jauhetulla kaardemummalla, n. 0,5tl? Minä vaan ripottelen sopivasti. Pilko sitten myös pätkä kurkkua (ja chiliä jos haluat). Turvota 0,5-1dl rusinoita appelsiinimehussa. Sekoita sitten kaikki keskenään ja kostuta appelsiinimehulla sopivasti. Lopuksi lisää pari kourallista yrttejä, persiljaa, minttua, basilikaa, korianteria tai mitä itse haluat. Lopuksi tarkista vielä suola.

P.s. Mulle ei tullut mieleenkään uida, vaikka näin kauniilta näytti

Kesän pakollinen possubloggaus, miten souvlaki tehdään

Heh, melkein unohdin kesän possubloggauksen. Onneksi lämpimänä alkava syyskuu sai vielä grillaamaan sadonkorjuun lomassa. Kreikassa lomaillessa koitin selvittää souvlakin anatomiaa, se kun maistuu siellä paremmalta kuin täällä. Kotona sitten olen kokeillut ja kyllä alkaa resepti löytyä.  

Niille jotka haluaa aidon äärelle, suosittelen matkaa Halkidikille ja retkeä Agios Prodromoksen kylään. Siellä nimittäin on ehkä Kreikan parhaat souvlakit. Me syötiin paikallisten täyttämässä ravintolassa, missä ei ollut ruokalistaa, souvlakit tilattiin kappaleittain ja kylkeen sai kaikkea tavallista. Horiatikia, tsatsikia, perunoita ja tietysti retsinaa. Yksinkertainen ja ihana ateria lämpimässä kesäyössä ravintolan pihalla, puiden alla. Vain teinien ja esiteinien kommentointi esti yltiöihanuuden 😂 Muutenkin Halkidiki ja Thessaloniki on hyviä matkakohteita Kreikka-fanille. Omatoimiloman hinta jäi myös aika edulliseksi saarille suuntautuviin pakettimatkoihin verrattuna.        

Souvlakit – tämän lähemmäksi ei Suomessa pääse

Osta hyvälaatuista possun kasleria. Me ostetaan possu lähituottajilta Reko- ruokaringin kautta. Souvlakiin on tärkeä, että liha ei ole rasvatonta. Toinen tärkeä huomio on se, että palat pitää leikata pieneksi. Vain noin 1,5×1,5cm kuutioiksi, väkisin meinaa tulla liian isoja. Tällä on iso merkitys kypsymiseen ja maustumiseen. Tai siis mausteet on niin simppelit, että lihan pintaa pitää olla suhteessa paljon. Laita lihapalat tiiviisti vartaaseen. Voitele öljyllä ja ripottele päälle hienoa merisuolaa ja grillaa hiili- tai puugrillissä nopeasti kypsäksi. Jos on vain kaasugrilli, niin käy sekin, mutta tuli tuo oman makunsa. Ainakin jos sen tietää. Grillaamisen jälkeen päälle tarvittaessa vielä suolaa, mutta ainakin sitruunamehua ja mustapippuria ja meidän makuun lopuksi sileälehtistä persiljasilppua. Kreikassa ei persiljaa yleensä ole souvlakin päällä.  

Tässä siis helppo ja nopea tapa vartaisiin ja yllättävän erilainen maku, kuin jos vartaaseen tökkäisi ne ”karhalanpaistipalat” eli yleensä kinkkua tai ulkofilettä. 

P.s. Meillä oli tänään kaupunginosan pihakirppispäivä. Touhua ja ihmisiä, kaappien tyhjennystä ja uusi tuttavuuksia. Pienimuotoinen aktiivisuus omalla asuinalueella tuo viihtyvyyttä aika paljon. Aurinkoista syksyä ☀️

Kaalista kesää – grillattu kesäkaali

Hei taas, kesä ja loma on vierähtäneet eteenpäin. Puutarhassa kasvaa jo muutakin kuin rikkaruohoja ja ekat omat pinaatit on jo syöty. Kaalia on kulunut, ja alkukesän ravintola-annoksen innostamana olen kokeillut kaalin grillausta ja nopeaa paistamista. Eipä arvaisi miten hyvää kaali voi olla!

Ota siis pieni kesäkaali, rakenne saa olla harva. Paikkaa kahtia pitkittäin, ja sitten puolikkaat neljäksi lohkoksi. Grillaa (toka kuva) tai paista pannulla (eka kuva) leikkauspinnat kovalla lämmöllä. Kaali ei kypsy kokonaan, mutta lämpiää ja pehmenee vähän sisältäkin. Päälle mausteeksi oliiviöljyä, sormisuolaa ja halutessasi lime– tai sitruunamehua. Öljyn voi laittaa ennen paistamista, tai sitten jälkeen. Muut mausteet vasta jälkeen. 

Makumaailmaan sopii lisukkeeksi uppomunat, tai parsat jos on alkukesä. Grillattu eväs makkarasta erilaisiin lihoihin toimii myös. Mausteista kannattaa kokeilla lisukkeen mukana kokonaisia sinapinsiemeniä. Voi samalla muistella vertauksia 😊  

Jos haluaa toisenlaista suutuntumaa, niin sitten pitää näpertää jotain rouskuvaa sanoikseen mukaan, mutta sellaiset ravintolan paahdetut quinoat ei minulta onnistu. Mutta ehkä joskus voisi tehdä jonkun vaahdon niillä sinapinsiemenillä…

P.s. Hidas ja kylmä kesä on tosiaan ollut, kun juhannusruusu kukkii vasta nyt ja metsämansikassa on ekat raakileet vasta tulleet. 

Pääsiäisen alkupalaehdotus, kampasimpukoita, fenkolia ja sahrami-sitrusvinaigrettea

Olen jo useamman kerran hehkuttanut Persiana keittokirjaa. Merenelävistä parasta ikinä on kampasimpukat. Ja sitten kun tämä ohje osui silmiini Persianassa, odotin vain tilaisuutta sen kokeilemiseen. Tilaisuus tuli, kun saimme vieraita joiden näkeminen toi ilon ja oli itsessään aihe juhlaan. Mutta koska pian alkaa olla pääsiäismenun suunnittelu käsillä, niin tätä ehdottaisin alkupalaksi. 

Kampasimpukoita ja fenkoliviipaleita sahrami–hunaja–sitrusvinaigretten kera

Tee ensin vinaigrette: liuota 2rkl juoksevaa hunajaa ja hyppysellinen sahramin säikeitä 1rkl:n valkoviinietikkaa ja appelsiini ja lime–mehuun (purista 1 appelsiini ja purista tilkka limemehua). Lämmitä pienessä kattilassa matalalla keskilämmöllä  ja anna sahramin hautua ja sekoittele samalla. Varo ettei seos kupli tai kiehu. Kun neste on kullankeltaista, mausta ripauksella suolaa ja nosta levyltä. 

Leikkaa sitten 1-2 fenkolia (miten fani olet?) ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Yhdistä puolen sitruunan mehu, 2tl oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita fenkolien joukkoon.

Tarvitset n. 4 kampasimpukkaa /syöjä. Sulata pakasteet hitaasti ja kuivaa sitten kampasimpukat hyvin talouspaperilla. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää siihen oliiviöljyä. Paista kampasimpukoita 1min molemmin puolin. Siten että simpukat on juuri kypsiä, saavat pintaan väriä, mutta eivät sitkistyi. Nosta sitten pannu sivuun.

Asettele fenkolit tarjoilulautaselle ja kampasimpukat fenkolien päälle. Ota vinaigrette, lisää siihen 2rkl oliiviöljyä. Sekoita kunnes öljy on sekoittunut. Kaada vinaigrette kampasimpukoiden ja fenkolien  päälle ja vie tarjolle.  Ja kuten näette, minä en kaivanut juhlaruualle juhla-astioita. Olisi pitänyt. 

P.s. Tästä on hyvä jatkaa isä Tuomaksen pääsiäsilampaaseen ja punaviinisiirappiin, mitkä postasin viime pääsiäisenä. 

Kornia ruokaa eli quorn-tortillat

Quorn on minusta vähän scifi-ruokaa. Ravinnoksi sopiva sieniniproteiini on kehitetty Englannissa jo vuonna 1965, kai ajatuksella että mitä voidaan syödä kun tavanomainen ruuantuotanto ei riitä. Sieni on alunperin Fusarium veneratum -punahometta. Sieni kasvaa teollisuushallissa ja siitä valmistetaan käymismenetelmällä proteiinipitoista lihankorviketta.

 Quorn-tuotemerkki kehitettiin 1985 ja internetin ihmeellisen maailman mukaan se on ollut mm. Briteissä ja Ruotsissa markkinoilla useamman kymmenen vuotta. Saksassa ja Suomessa se on ollut saatavilla joitain vuosia.Tuotteet myydään pakasteina. Quorn on ekologista lihaan verrattuna, mutta se ei ole vegaanista koska valmistuksessa käytetään sideaineena kananmunaa. Jonkin verran allergisia reaktioita ilmeisesti on raportoitu, ja sieniproteiinin imeytymättömyyden aiheuttamia mahanpuruja. 

Minä tutustuin quorniin työpaikkaruokalan uuniperunoitten täytteessä. Parempaa kuin olmit soijasuikaleet ruokalan kasvisruuasta. Rakenne muistuttaa lähinnä vaaleaa lihaa, kuten broileria ja maku on mieto. Rouhe tuo maustettuna jauhelihaisen vaikutelman.

Kotona olemme kokeilleet quorn-paloja curryssa, varauksetonta suosiota ei tullut. Quorn hamppurilaiset toimivat paremmin. Nyt käly mainosti onnistuneensa quorn tortilloissa, ja tauon jälkeen lähti taas kokeiluun.  

Kaupasta otettiin mukaan quorn rouhetta, uutta luomu-fajitas mausteseosta, nachoja, salsaa, kermaviiliä ja juustodippiä. Työpäivän, lenkin ja saunan jälkeen mentiin tosi simppelisti.

Quorn kuumalle pannulle, mauste mukaan ja sekoitus. Lisäsin vettä 1-2dl parissa kolmessa erässä ja keitin kunnolla kypsäksi 10-12min. Tarjolle soosit, quorn, salaattia ja paprikasiivuja, avocado kuutioituna ja hippusella suolaa ja reilulla lime–mehulla maustettuna. Toimivaa ja nopeaa. 

  P.s. Kasvissyöjä lapsi ei kelpuuttanut quornia, maistoi ja täytti oman tortillansa vanhaan tapaan pelkällä juustolla 😊